Laastari suhde puolet vanhemmasta narkista

Kuukausi erostamme.

 Oli joulukuu ja olin juuri täyttänyt 19v, kun olin netin ihmeellisestä maailmasta löytänyt deitti sivuston kautta treffi seuraa. Mies väitti olevansa alunperin 28. Olimme jutelleet paljon netissä ja hän oli rehellisesti kertonut elämässään tekemistään virheistä. Ei kerskaillut vankila taustastaan, eikä muusta pahasta joita oli nuoruudessaan tehnut, mutta kertoi silti rehellisesti niistä kysyessäni. Hän sanoi olevansa muuttunut ja nykyisin lainkuuliainen herrasmies. Tatuoitu ja lävistyksiä täynnä oleva ulkomuoto piti vain muut ihmiset loitolla, kun hän omien sanojensa mukaan halusi olla rauhassa.

Kerroin tästäkin turviksella, ollessani siellä yötä. Sain kuvan näyttäessäni ohjeen, että "et nyt oikeesti oo tosissas! Nyt perut ne treffit samantien!". Minusta se kuulosti ilkeältä, koska ihminen voi muuttua. Ainakin ajattelin niin. Jälkikäteen mietittynä se kuulostaa todella typerältä.
 Juuri ennen tapaamistamme hän kuitenkin ilmoitti iäkseen 32. Baarin edessä tavatessamme mies näytti viellä vanhemmalta. Eteeni tallusti nahkarotsissa ja mustissa vaatteissa oleva todella tatuoitu mies. Hän antoi minulle 50 euron setelin käteen ja sanoi, "mene tilaamaan mulle bisse ja osta itselles mitä haluat, meen kuselle". Wcstä tultuaan annoin mihelle vaihtorahat ja kysyin mieheltä hänen oikean ikänsä joka oli 38. Käskin näyttää henkkarit, sillä en uskonut enään mitä hän sanoi. Papereissa "luki 38".

Juttelimme niitä näitä ja ilmoitin puolentoista tunnin jälkeen, että minun oli mentävä. Hän loukkaantui. Laitoin turvikselle viestin että tulen myöhässä. Menimme käymään viellä joulutorilla ja mies osti minulle sieltä ison tikkarin ja naureskeli olevansa namusetä.
Tämän jälkeen kännykkäni piippaili jatkuvasti tekstiviestejä, siitä kuinka ihastunut hän oli näkemäänsä. Itse en tiennyt oikein mitä olin mieltä. En oikeastaan välittänyt vaikka tunsin itsekkin jonkinlaisen hälytyskellon soiton sisälläni. En ollut kovinkaan kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani.
Ehkä hain tässäkin vaiheessa edes jonkin tunteen tuntemista. Eron jälkeen en enään tuntenut oikeen mitään, en pystynyt enään itkemään, en nauramaan. Kaikki elämässä tuntui vaan paksulta harmaalta taakalta, paitsi rakas perhoseni, ihana kuuliainen ja uskollinen koirani.
 Seuraavan kerran tavatessani miehen en päässytkään tästä niin helposti eroon. Ilmoitin lähteväni kotiin ja hän vain laahusteli perässäni. Lopulta menimme minun luokseni. Koirani oli kauhuissaan ja juoksi omaanpaikkaansa turvaan (omapaikka oli koirille tarkoitettu matka häkki, jonka olin sisustanut turva pesäksi ja sängyksi sille. Siellä oli pari pehmeää fliiseä, tyyny ja sen lempi pehmo), muristen välillä miehen siitä ohikulkiessa.

 Tämän jälkeen en tuntunut pääsevän eroon tästä miehestä. En tiedä miten tai millä voimilla? Lähes koko joulukuun tämä majaili luonani, syöden kaiken jääkaapistani. Sanoin hänelle että haluan olla yksin ja että haluan omaa aikaa, mutta tästä mies vain suuttui. Jos ei saanut suuttumalla tahtoaan läpi hän alkoi puhua itsemurhasta ja vetosi sillä tunteisiini, etten voi olla niin julma että hylkään tämän ja annan hänen kylmästi vain kuolla. Usein kun olin saanut aivan tarpeekseni ja sanoin koulun jälkeen heti, että menen yksin kotiin, tuli jatkuvia soitto yrityksiä kännykkä täyteen ja syyllistäviä tekstiviestejä siitä kuinka ajan hänet hulluuden partaalle. Viimeistään yöllä, hänen baarista kotiin lähdettyä toiselle puolelle kaupunkia, hän alkoi soitella niin pitkään että vastaan. Vastatessani hän valitti ettei etuovi aukea ja ettei pääse yöksi sisälle, jolloin jouduin majottamaan tämän. Jos en vastannut kännykkään, löytyi hän asuntoni ulko ovelta rämpyttämästä ovikelloa ja huutelemassa että tietää että olen siellä, tai että jos en avaa hän soittaa poliisit ja sanoo että olen itsetuhoinen ja olen luultavasti tehnyt jtn itselleni.

In This Moment- Sick like me

Kun menin kouluun lähti tämä baariin. Kun tulin koulusta oli tämä jo odottamassa minua. Pikkuhiljaa hän alkoi omistavammaksi ja omistavammaksi. Kysin asiasta ja hän myönsi itsellään olevan läheisriippuvaisuus minuun. Hän kyttäsi kännykkääni ja aina kun sain viestin kysyi hän äkäisesti "kuka se oli!?" "mitä se halus susta?". Pahimmiksi kirosanoiksi hänelle muodostuivat turvis, kotihoitajat ja tämä ainoa kaverini koulusta. Aina kun kotihoitajat tulivat kylään hän suostui tappelematta lähtemään, mutta odotti vähän matkan päässä ja ampaisi takaisin heti kun näki että hoitajat olivat poistuneet. He yrittivät kuulemma manipuloida minut häntä vastaan. Joka kerta kun olin ollut yhteydessä johonkin näistä tahoista olin kuulemma muuttunut tylymmäksi ja halunnut omaa aikaa, joha ei hänelle sopinut.

 Yhtenä päivänä en enään jaksanut tätä ja sanoin että menen kotiin koulusta, laitan kännykän pois päältä ja pidän normaalin oman koti-illan yksin. Tätä ennen olin jättänyt tämän viikkoa sitten, jota hän ei ollut ottanut kuuleviin korviinsakkaan. Tästä kimpaantuneena mies oli juonut päänsä täyteen (ei mitenkään epätavallista, joka päivä hän joi vähintään siksarin kaljaa) ja soitti poliisille. Heräsin sitten klo 03.10 kun oventakana lingoitettiin ja koputettiin. En noussut. Sitten kuulin että "poliisi, avaa ovi!". Säikähdin kamalasti. Menin avaamaan ja oven toisella puolella oli kaksi poliisia ja talonmies, joka oli alkamassa kolistelemaan isoa avain nippuaan. Kysyin että mitä ihmettä. Toinen poliisesta varmisti henkilöllisyyteni ja sanoi "et ole vastannut poikaystävällesi kokopäivänä puhelimeen ja olet kuulemma todella itsetuhoinen, sinulla käy joku kotihoito siitä syystä, onko kaikki hyvin?". Sanoin miten asiat ovat ja että en edes seurustele tämän 38 vuotiaan ex linnakundi narkkarin kanssa. Kotihoitajat käyvät edellisen eroni takia, mutta lopettavat käyntinsä lähiaikoina, koska tilanne on jo ohi. Näytin myös viestin missä olin ilmoittanut etten vastaa tänään ja haluan olla rauhassa, lisäsin myös, että "harvemmin ihmiset ovat tähän aikaa tavoitettavissa, mulla on huomenna koulupäivä ja nukun tähän aikaan yöstä, niinkun luulisi muidenkin tekevän". Poliisit pyytelivät anteeksi häritsemistä, toivottivat hyvät yöt ja lähtivät. Avasin kännykän uudelleen joka oli täynnä mieheltä tulleita itsemurha viestejä. Tästä pillastuneena soitin miehelle että, "jätä mut rauhaan! oot täysin kajahtanut, en oo mitään tollasta puhunu, että poliisit ois tarvinnu soittaa. Sulle ne ois pitäny soittaa!!!!". Vastauksena hän sanoi, että oli jokupäivä saurannut minua hautausmaalle, velieni haudalle. Hän sanoi olevansa siellä käsi ja reisivaltimo viillettynä auki. Olin pöyristynyt, miksi kuollut veljeni pitää repiä tähän mukaan!!! Tiesin että jos oli viiltänyt, tuskin oli sen ihmeellisempiä pikkunaarmuja pahempia. Yritti taas vain samaa ansaa mihin olin ennenkin  mennyt. Menin nukkumaan.
 Seuraavana päivänä sain paljon viestejä missä hän haukkui minut lyttyy kuinka olen kylmä ja en välitä ihmiselämästä vittuakaan.

 Kotihoidosta minua neuvottiin montakertaa tekemään lähestymiskielto hakemus poliisilaitokselle, koska olin jo monesti sanonut miehelle että jättäisi minut rauhaan ja etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Lopulta mies uhkasi tappaa loukkakaverini ja sain tarpeeksini. Marssimme poliisilaitokselle tekemään ilmoituksen. Saimme kolmenpäivän kuluttua molemmat väliaikaisen lähestymiskiellon voimaan. Oikeuden käynnissä miehellä oli asianajaja mukana, meillä ei. Saimme lähestymiskiellon voimaan, sillä olihan meillä rutkasti näyttöä viestein häiriköinnistä, puhelin historia täynnä soittotietoja ja fb keskusteluita, joissa tuli hyvin ilmi hänen epävakatensa.

 Oikeuden käynnin jälkeen hänen asianajajansa teki valituksen päätöksestä ja jouduimme taas oikeussaliin. Tälläkertaa he eivät pitäneetkään enään lähestymiskieltoa voimassa, sillä sitä olisi ollut jäljellä enään 1kk. He kehottivat olemaan yhteydessä poliisiin jos jatkuu. Lisäksi koko tuntemisemme aika oli n. 1,5kk joka ei riittänyt vainoamis nimisen rikosnimikkeen lainkohtiin. Onnekseni siinä vaiheessa elämässäni oli tapahtunut paljon muutoksia. Niin hyviä kuin pahojakin. Muutin toiselle puolelle suomea, eikä häiriköitsiällä ollut enään mahdollisuuksia mihinkään.  Ainoa mitä hän on jatkanut viellä tänäkin päivänä on veljeni haudalta  varasteleminen. Kaikki kukat ja kynttilät lyhtyjä myöten katoavat. Myös posliini enkeli minkä olin hautakiveen liimannut oltiin kajautettu irti.